Kolme talvista päivää Pariisissa – sirkusta ja muuta taidetta

Vietin kolme hienoa päivää Pariisissa.

Festival Mondial du Cirque de Demain on vuonna 1977 perustettu sirkusalan tapahtuma ja kilpailu. Kilpailu on tarkoitettu alle 25-vuotiaille sirkustaiteilijoille, joista osa on vastavalmistuneita ja aloittamassa uraansa. Tämän vuoden 20 kilpailunumerossa oli nuoria 18 eri maasta.

Kymmenen kilpailuesitystä yhtenä päivänä (A) ja kymmenen seuraavana (B); valtava esitysareenateltta telttalämpiöineen, live-orkesteri, kymmenen henkilön tuomaristo tunnetuista sirkusryhmistä/sirkusalan ammattikouluista, hurmaava juontaja Calixte de Nigremont sekä viime vuoden pronssimitalisti Les Expirés -klovniduo.

Ja kyllä: olin vaikuttunut! Tuntui mahdottomalta valita kymmenen numeroa ”voittajien show’hun” – ja heistä kilpailun voittajat. Tuon show’n ja voittajien julkistamisen aikaan istuin paluulennollani ja tein omaa listaani plussien ja pienten miinusten kera. Oli hauska huomata, että kymmenen kärjestä olin tuomariston kanssa eri mieltä vain yhdestä numerosta.

Kurkista tunnelmia lyhyesti täältä!

Demainin esitykset päättivät oivallisesti myös viime vuonna tekemäni projektin, jossa haastattelin sirkusalan ammattiin johtavissa kouluissa (Suomi, Ruotsi, Belgia, Ranska) työskenteleviä tanssinopettajia. Ja kyllä: sirkusopiskelijat hyötyvät tanssinopetuksesta – ja monet käyttävät tanssillista liikettä oleellisena osana esityksiään.

A-osan kilpailuesitykset pääset katsomaan täältä. Jos tanssista puhutaan, kannattaa katsoa esimerkiksi ukrainalaisen Trio Inshin jogleerausnumero kohdasta 1:17:00.

B-osa, jossa mm. kilpailun Grand Prix’n voittaneen Marica Marinonin cyr-rengasnumero, julkaistaan kuulemma vasta tämän vuoden joulukuussa markkinoimaan vuoden 2025 kilpailua. Marionin numeron voi kuitenkin katsoa tallenteelta Roztoč Fest Circus Festivalilta.

Muita sattumuksia ja ajatuksia matkalta:

Maailma on pieni: istuin ensimmäisenä iltana kanadalaisen Trickatrap-triotrapetsiryhmän opettajan vieressä. Aikamoinen sattuma, sillä Sorin Sirkukselta maailmalle on lähtenyt 2/3 ihanasta Wise Fools-ryhmästä, joka on erikoistunut triotrapetsiin. Ryhmä voitti hopeamitallin Festival Mondial du Cirque de Demainissa vuonna 2015!

Lähellä asuinpaikkaani sijaitsi Musée de la Magie ja poikkesin siellä viime tipassa viimeisenä matkailtanani. Pienen kellarimuseon lipun hintaan kuuluu taikuusesitys. Koska muita asiakkaita ei enää saapunut, sain henkilökohtaisen lähitaikuusesityksen pelikorteilla, naruilla sekä kupeilla ja palloilla. Tiedän… mutta en pysy perässä… taitavaa!

Vain parin korttelin päässä maailmakuuluista vanhoista taideteoksista on mahdollisuus sukeltaa nykytaiteen pariin. Kohteessa 59 Rivoli sijaitsee viisikerroksinen talo, jossa on 30 taitelijastudiota sekä yksi näyttelytila. Vuonna 1999 kolme taitelijaa valtasi 15 vuotta tyhjillään olleen talon, ja yhdessä muiden taitelijoiden kanssa siivosi sen. Taiteilijoiden oikeudesta työ- ja näyttelytiloihin tietysti kiisteltiin, mutta onneksi taide voitti. Huikea paikka, johon on ilmainen sisäänpääsy.

Elämäni ensimmäinen yksisarviscappuccino! Makukin oli täydellinen. (Terres de Café, muut kuvat ovat eri kahviloista).

Tapanani on ollut pitkään kuvata jokaisesta matkakohteestani jotain sieltä silmiini pistävää yksityiskohtaa (katulamppuja, ovenkahvoja, parvekkeita, portteja, kaivonkansia, graffiteja, kissoja…). Pariisissa yksityiskohta selvisi pian: kirjat!

Törmäsin kirjoihin, kirjakauppoihin, kirjakirppareihin ja kirjastoihin joka puolella. Istuin jättimäisessä kirjastossa. Poikkesin pieneen kirjastoon, jonka ohi sattumalta kuljin. Näin useamman ihmisen lukemassa kirjaa. Miehen, joka melkein unohti jäädä metrosta omalla pysäkillään, koska luki kirjaa. Pienen lapsen, joka kulki jalkakäytävällä iso kuvakirja avoinna käsissään. Ostin kirjan. Sain kirjan lahjaksi madamelta, jonka viehättävästä pienestä kirjakaupasta ostin itselleni syntymäpäiväkortin.

Kävin myös kahdessa pienessä taidemuseossa, hautausmaalla, katukirppiksellä, ruokatorilla, kukkatorilla, kuljin korttelin läpi kulkevan sisäpihan, osuin paikalle muotiviikon tapahtumaan, ihailin kauppakeskus Lafayetten sisäkattoa. Söin peilikattoisissa ravintoloissa. Kolmessa päivässä ehtii paljon. Parasta oli kuitenkin kiireetön haahuilu.

Ja joskus täydessä kaupungissa onnistuu ottamaan lähes autiolta näyttäviä valokuvia.

Juhlapäivistä. Merkkipäivistä. (Henkilökohtaista)

Juhlat ovat ihania!
Ainakin kaikkien toisten juhlat ovat ihania.

Henkilökohtaisia merkkipäiviä olen lapsuuden jälkeen viettänyt kymmenen vuoden välein. Se vaatii minulta rohkeutta ja päättäväisyyttä, sillä itseeni liittyvät juhlat aiheuttavat minulle häpeää. Joudun todistelemaan itselleni, että (omat) juhlat ovat ok, että olen juhlan arvoinen.

When you set out on your journey to Ithaca,
pray that the road is long,
full of adventure, full of knowledge.

Vuosi 2024 tarkoittaa minulle pyöreitä tasavuosia. Kymmenen vuoden välein pidettävät merkkipäivät ovat siitä hauskoja, että ikä hämärtyy. Nytkin voi puhua vuodesta -24, eikä tarvitse sen enempää miettiä…isoja lukuja.

Hauskaa on myös, että 10 vuotta sitten merkkipäivänäni seisoin Just Jazz & Friendsin esityksen viimeisessä kohtauksessa Sorin Sirkuksen maneesilla, viivytin katsettani yleisössä ja sormiani napsauttamalla sammutin valot. Siinä samalla ajattelin sammuttaneeni valot yhdeltä, pitkältä vaiheelta elämässäni – tanssilta, tanssin opettamiselta, näyttämön valoilta. Vähänpä aavistin.

Pray that the road is long.
That the summer mornings are many, when,
with such pleasure, with such joy
you will enter ports seen for the first time;

Kuusi vuotta sitten karkasin sirkukseen, tähän samaan, jonka maneesilla olin nuo jäähyväiset mielessäni heittänyt. Sirkuksen rehtorin työssä olen saanut myös opettaa tanssia. Näyttämön valot ovat valaisseet kulkuani sen sivussa, kun hallinnollinen työ on ollut mahdollistaa osaavien kollegoiden työ lasten ja nuorten kasvussa ja näyttämön tähtihetkissä.

Oli ihanaa järjestää juhla joulushow’n yhteyteen. Oli ihanaa tehdä pikainen kävelypyrähdys show’n ensimmäisessä kohtauksessa yhdessä sirkuksen nuorten kanssa. Oli ihanaa tavata ystäviä, ja oli ihanaa yllättää heidät pienellä tanssi/sirkusnumerolla yhdessä ihanien sirkusopettajien kanssa.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Juhlat ovat siitäkin ihania, että tulee ystävien kesken sanottua kauniita ja tärkeitä asioita, jotka on parempi sanoa vielä silloin, kuin toinen kuulee (ja ymmärtää) ne.

But do not hurry the voyage at all.
It is better to let it last for many years;
and to anchor at the island when you are old,
rich with all you have gained on the way,
not expecting that Ithaca will offer you riches.

Juhlien jälkeen olen taas miettinyt häpeän tunnetta. Kaikilla meillä on tarve tulla nähdyksi (kuulluksi) ja hyväksytyksi – ja se on ok. Kuten Paavo ja Eeli totesivat; joulushow’n paras paikka on valoissa keskellä maneesia ja lavasteissa yhdessä ystävien kanssa. Yhtä aikaa ja tasaveroisesti.

Jos toinen isoäitini syöksi minut juhlahäpeään ilmoittamalla, että ei tule ylioppilasjuhliini, koska ”hän oli jo juhlia nähnyt”, ehkä on aika päästää häpeästä irti. Ehkä pitää jopa järjestää kymmenen vuoden syklin välimerkkipäiväjuhlat!

And if you find her poor, Ithaca has not deceived you.
Wise as you have become, with so much experience,
you must already have understood what Ithacas mean.

Sanonnan mukaan kakkua ei voi syödä ja säästää. Hyvällä suunnittelulla voi kuitenkin pitää juhlat, ja ilmoittaa olevansa matkoilla merkkipäivänä. Kiitos.

Sitaatit Constantine P. Cavafyn runosta Ithaca. Löydät sen kokonaan esimerkiksi täältä.
Viimeisissä kuvissa Emmi Vuorisen Sinisiä ajatuksia -taulu, jonka sain rakkaaltani.