”Se oli mahtavaa aloin elämään uudestaan” – Arctic Ensemble ja Ajolähtö Taidetestaajissa

Arctic Ensemblen Ajolähdön kolmen viikon tiivis esityskausi Taidetestaajissa Sorin Sirkuksen maneesilla on loppusuoralla. Joka arkipäivä joukko kahdeksasluokkalaisia on päässyt testaamaan katsomiskokemusta sirkukseen.

Vierailu olin ihan wörtti, esitys todella vaikuttava

Ryhmä ystävällisesti vapauttaa Minnan esityksen jälkeisestä siivousroudaamisesta vastaamaan kysymyksiini. Arctic Ensemblen yhteistyö alkoi vuonna 2018 Salpauksen Sirkusartistikoulutuksesta ja Sirkus Finlandian kiertueelta.

”Me oltiin kahdella eri luokalla Lahdessa ja ensimmäisen valmistuvan luokan päättötöissä tehtiin korealaista kehtoa. Sirkus Finlandian pomo oli katsomassa meitä ja hän halusi tätä lajia Finlandiaan. Opettajat sitten valitsivat, ketkä lähtevät siihen mukaan. Toki me oltiin oltu jo kaksi vuotta yhdessä koulussa ja tunsimme toisemme hyvin.”

I thought the show was very interesting and it kept me on my toes the whole time.

”Sitten me päätettiin jatkaa yhdessä. Alun perin meitä oli kaksitoista, nyt meitä on kymmenen, ja vähän on porukka myös vaihtunut. Tässä esityksessä olemme kaikki kuusi olleet alusta lähtien.”

se oli todella ihanaa, joka minuutti vaikutti upeaa

”Viimeksi me oltiin Saksassa, meillä oli kuukauden mittainen Feuerwerk der Turnkunst -areenakiertue siellä. Kierrettiin Saksan isoilla areenoilla; alun perin se on ollut voimistelunäytös ja nytkin siellä nähdään voimistelua, mutta paljon myös sirkusta. Tehtiin korealaista kehtoa, siellä meillä oli kaksi telinettä, kun tässä esityksessä on vain yksi. Sitten meillä oli ilmanumero, jossa oli köysi, keinutrapetsi ja rengastrapetsi isomman renkaan sisällä.”

(Ei pahalla) ei ollu hajua mitä tapahtui mut oli iha ok kattoo

”Kun just on oltu kiertueella ja vaihdettiin paikkaa melkein joka päivä, niin nyt on tosi kiva olla yhdessä paikassa! Esitykset ovat aina aamulla tai iltapäivällä kuitenkin aika aikaisin, ja loppupäivät on vapaita – saa olla rennosti… ja ollaan nähty kavereita!”

”No se tuli vähän yllätyksenä… kun tämä ei ole tuntunut niin työltä, mutta nyt tuli tälläinen tiukempi esityskausi, niin tässä välillä on tuntunut ihan työnteolta”, kommentoi Anselmi siivouksen keskeltä.

”No joo, me ollaan tehty tätä esitystä sillain yksi päivä tuolla ja sitten on ollut taukoa, jos ollaan vaikka siirrytty toiseen paikkaan, ja nyt kun tätä tekee kerran tai kaksi kertaa päivässä, niin se alkaa ihan piiiikkuisen tuntuun sellaiselta työnteolta”, Minna nauraa iloisesti. ”Mutta on mennyt sujuvasti ja ilman kummempia kommervenkkeja.”

Lopun keskustelu oli hyvä ja hauska

” Paljon on kysytty palkasta, ja sitten on kysytty pojilta, että paljonko nousee penkistä.”

”Taidetestaajat-konseptille tosi iso peukutus. Kyllä sen huomaa, että kaikki ei halua tykätä…että miksi tälläistä…mutta minusta on tärkeää, että tuossa iässä saa taidekokemuksia. En ainakaan itse tuon ikäisenä käynyt missään. Toki, koska sirkus oli harrastus ja sirkus kiinnosti, niin sirkusta tuli käytyä katsomassa, mutta mitään muuta… Ajattelen, että se voisi olla arvokasta, jotta saisi uusia kokemuksia ja elämyksiä. Ja jos siihen kasvaisi, niin ehkä sitä vanhempanakin lähtisi herkemmin johonkin.”

Esitys oli hauska ja viihdyttävä! Sekä siitä tuli hyvä mieli. Esiintyjät olivat super taitavia! Tulisin kyllä uudestaankin! 🤗

”Ja onhan nämä esiintyjillekin arvokasta. Tämä on meillekin hyvä palkallinen juttu, minkä avulla me voidaan taas tehdä palkatonta treenikautta. Se on tärkeätä.”

”Me ollaan tilattu sirkusteltta Italiasta, ja se saapuu maaliskuussa. Sitä ruvetaan kasaamaan, siinä on paljon työtä. Sen lisäksi meidän pitää valmistaa katsomo ja tehdä kaikenlaista fyysistä rakentamishommaa. Sitten me aletaan harjoitella meidän esitystä sinne telttaan. Tai ollaan me jo aloitettu harjoittelu, mutta keväälle tulee selkeä treenikausi, missä on tavoitteena saada esitys pakettiin, että voidaan kesällä tehdä ensin testiesityksiä ja sitten syksyllä on ensi-ilta Keravalla.”

Oli tosi hieno esitys ja wauwauwau MUTTA oltiin yliaikaa koulussa joten parempi ajoitus pls

Jokaiseen esitykseen kuuluu jälkikeskustelu taitelijoiden kanssa. Siinä ryhmä vastaa sekä etukäteen lähetettyihin että tilaisuudessa esitettyihin kysymyksiin. Tet-harjoittelupaikkaakin on kysytty.
”Ei ole vielä tullut tet-harjoitteluhakemuksia!”

Esitys oli mukava ja esiintyjät olivat todella taitavia ja temput aivan mahtavia. Sirkus kokemus oli aivan mukava ja uudenlainen ja ei olisi muute varmasti lähtenyt testaaman tämän laista kulttuuria. Esityksessä oli monia hauskoja kohtia mitkä nauratti ja esityksen idea oli hyvin suunniteltu. Pidin

Ajolähtö on mahdollista nähdä Sorin Sirkuksella perjantaina 23.2.2024 klo 18.00.
Liput 25 €. Lipunmyynti ainoastaan ovelta ennen esitystä.
Arctic Ensemble, Ajolähtö: Ada Forsberg, Anselmi Kaisanlahti, Armas Lintusaari, Orfeo Llewellyn, Minna Pulsa ja Linnea Purontaus.

Taidetestaajat on Suomen suurin kulttuurikasvatusohjelma, joka tarjoaa kaikille Suomen kahdeksasluokkalaisille ja heidän opettajilleen 1–2 vierailua lukuvuodessa korkealaatuisen taiteen pariin. Toiminta tavoittaa vuosittain noin 70 000 henkeä, kaikista Suomen kunnista. Toiminnan ydintavoitteena on tarjota nuorille taide-elämyksiä ja työkaluja muodostaa kokemuksestaan perusteltu mielipide. 

Jutun kaikki kommentit Taidetestaajien Ajolähtö-esityksen arviointisivustolta.

Kolme talvista päivää Pariisissa – sirkusta ja muuta taidetta

Vietin kolme hienoa päivää Pariisissa.

Festival Mondial du Cirque de Demain on vuonna 1977 perustettu sirkusalan tapahtuma ja kilpailu. Kilpailu on tarkoitettu alle 25-vuotiaille sirkustaiteilijoille, joista osa on vastavalmistuneita ja aloittamassa uraansa. Tämän vuoden 20 kilpailunumerossa oli nuoria 18 eri maasta.

Kymmenen kilpailuesitystä yhtenä päivänä (A) ja kymmenen seuraavana (B); valtava esitysareenateltta telttalämpiöineen, live-orkesteri, kymmenen henkilön tuomaristo tunnetuista sirkusryhmistä/sirkusalan ammattikouluista, hurmaava juontaja Calixte de Nigremont sekä viime vuoden pronssimitalisti Les Expirés -klovniduo.

Ja kyllä: olin vaikuttunut! Tuntui mahdottomalta valita kymmenen numeroa ”voittajien show’hun” – ja heistä kilpailun voittajat. Tuon show’n ja voittajien julkistamisen aikaan istuin paluulennollani ja tein omaa listaani plussien ja pienten miinusten kera. Oli hauska huomata, että kymmenen kärjestä olin tuomariston kanssa eri mieltä vain yhdestä numerosta.

Kurkista tunnelmia lyhyesti täältä!

Demainin esitykset päättivät oivallisesti myös viime vuonna tekemäni projektin, jossa haastattelin sirkusalan ammattiin johtavissa kouluissa (Suomi, Ruotsi, Belgia, Ranska) työskenteleviä tanssinopettajia. Ja kyllä: sirkusopiskelijat hyötyvät tanssinopetuksesta – ja monet käyttävät tanssillista liikettä oleellisena osana esityksiään.

A-osan kilpailuesitykset pääset katsomaan täältä. Jos tanssista puhutaan, kannattaa katsoa esimerkiksi ukrainalaisen Trio Inshin jogleerausnumero kohdasta 1:17:00.

B-osa, jossa mm. kilpailun Grand Prix’n voittaneen Marica Marinonin cyr-rengasnumero, julkaistaan kuulemma vasta tämän vuoden joulukuussa markkinoimaan vuoden 2025 kilpailua. Marionin numeron voi kuitenkin katsoa tallenteelta Roztoč Fest Circus Festivalilta.

Muita sattumuksia ja ajatuksia matkalta:

Maailma on pieni: istuin ensimmäisenä iltana kanadalaisen Trickatrap-triotrapetsiryhmän opettajan vieressä. Aikamoinen sattuma, sillä Sorin Sirkukselta maailmalle on lähtenyt 2/3 ihanasta Wise Fools-ryhmästä, joka on erikoistunut triotrapetsiin. Ryhmä voitti hopeamitallin Festival Mondial du Cirque de Demainissa vuonna 2015!

Lähellä asuinpaikkaani sijaitsi Musée de la Magie ja poikkesin siellä viime tipassa viimeisenä matkailtanani. Pienen kellarimuseon lipun hintaan kuuluu taikuusesitys. Koska muita asiakkaita ei enää saapunut, sain henkilökohtaisen lähitaikuusesityksen pelikorteilla, naruilla sekä kupeilla ja palloilla. Tiedän… mutta en pysy perässä… taitavaa!

Vain parin korttelin päässä maailmakuuluista vanhoista taideteoksista on mahdollisuus sukeltaa nykytaiteen pariin. Kohteessa 59 Rivoli sijaitsee viisikerroksinen talo, jossa on 30 taitelijastudiota sekä yksi näyttelytila. Vuonna 1999 kolme taitelijaa valtasi 15 vuotta tyhjillään olleen talon, ja yhdessä muiden taitelijoiden kanssa siivosi sen. Taiteilijoiden oikeudesta työ- ja näyttelytiloihin tietysti kiisteltiin, mutta onneksi taide voitti. Huikea paikka, johon on ilmainen sisäänpääsy.

Elämäni ensimmäinen yksisarviscappuccino! Makukin oli täydellinen. (Terres de Café, muut kuvat ovat eri kahviloista).

Tapanani on ollut pitkään kuvata jokaisesta matkakohteestani jotain sieltä silmiini pistävää yksityiskohtaa (katulamppuja, ovenkahvoja, parvekkeita, portteja, kaivonkansia, graffiteja, kissoja…). Pariisissa yksityiskohta selvisi pian: kirjat!

Törmäsin kirjoihin, kirjakauppoihin, kirjakirppareihin ja kirjastoihin joka puolella. Istuin jättimäisessä kirjastossa. Poikkesin pieneen kirjastoon, jonka ohi sattumalta kuljin. Näin useamman ihmisen lukemassa kirjaa. Miehen, joka melkein unohti jäädä metrosta omalla pysäkillään, koska luki kirjaa. Pienen lapsen, joka kulki jalkakäytävällä iso kuvakirja avoinna käsissään. Ostin kirjan. Sain kirjan lahjaksi madamelta, jonka viehättävästä pienestä kirjakaupasta ostin itselleni syntymäpäiväkortin.

Kävin myös kahdessa pienessä taidemuseossa, hautausmaalla, katukirppiksellä, ruokatorilla, kukkatorilla, kuljin korttelin läpi kulkevan sisäpihan, osuin paikalle muotiviikon tapahtumaan, ihailin kauppakeskus Lafayetten sisäkattoa. Söin peilikattoisissa ravintoloissa. Kolmessa päivässä ehtii paljon. Parasta oli kuitenkin kiireetön haahuilu.

Ja joskus täydessä kaupungissa onnistuu ottamaan lähes autiolta näyttäviä valokuvia.

Testataan taidetta! – Onko sirkus hyvää?

Oli mielenkiintoista katsoa ja oli vähän outoa, koska en ollut ennen tuollaista taidetta nähnyt.
6.10.2022 Nokia

Sorin Sirkuksen arkiaamut ovat täyttyneet kahdeksasluokkalaisista, jotka ovat tulleet Taidetestaajat-kulttuuriohjelman kautta katsomaan Saana Leppäsen ja Kert Ridasten nykysirkusryhmä Circus Sabokin esityksen Virtahepo.

Virtahepo (Jõehobu) on abstrakti nykysirkusesitys, joka käsittelee ihmisen persoonallisuudessa ilmeneviä häpeällisiä ja piiloteltuja puolia. Sirkusta ja videotaidetta yhdistelevä esitys kertoo myös voimaantumisesta ja itsensä hyväksymisestä. Viimeiset Taidetestaaja-esitykset nähdään alkavalla viikolla ja perjantai-iltana 14.10. Virtahevosta on Sorin Sirkuksella yksi kaikille avoin esitys.

Tosi erikoinen, omalla tavallaan mielenkiintoinen. Ei varmasti ollut kaikkien makuun, ehkä enemmän meidän, ketkä ovat taiteellisia persoonia ja ymmärtävät tuollaista ilmaisua taiteena. Esiintyjät super taitavia!
27.9.2022 Ylöjärvi

Saana ja Kert, missä aloititte ja miten sirkuksesta tuli teille ammatti?
”Mä aloitin täällä Sorin Sirkuksella viiden vanhana, kun olin nähnyt mun isosiskon tekevän täällä sirkusta. Sille tielle mä olen jäänyt”, hymyilee Saana.

”Aloitin myös nuorisosirkuksessa, Tallinnassa, mutta vähän myöhemmin, kymmenen ikäisenä”, kertoo Kert. ”Aloitin sirkuksessa, koska se oli ainoa paikka, jossa ihmiset eivät sanoneet EI minulle. Koulussa minulle sanottiin aina, että älä tee sitä, älä kiipeä sinne, sinä olet paha poika, mutta sirkuksessa kaikki oli päinvastoin. Asioista haluttiin tehdä minulle turvallisia ja mahdollisia.”

”Tuntuu siltä, että sirkuksessa opettajat luovat ympäristön, missä voi turvallisesti kokeilla asioita ja ottaa riskejä”, Saana sanoo. ”Joten asiat, joita et yleensä saa tehdä lapsena, ovatkin sirkuksessa mahdollisia. Se on varmasti myös ollut iso syy siihen, että olen jäänyt alalle.”

Lukion jälkeen Saana haki ja pääsi Tukholmaan tanssi- ja sirkusyliopistoon (ent. DOCH, nykyisin Stockholm University of the Arts). Kertin polku Tukholmaan kulki Hollannin kautta, jossa hän opiskeli Fontys Academy of Circus and Performance Art -oppilaitoksessa. Vuonna 2015 Saana ja Kert aloittivat samalla luokalla DOCH’ssa.

Miten te löysitte toisenne?
”Me tehtiin paljon liikeimprovisaatiota yhdessä”, kertoo Saana. ”Niiden myötä me huomattiin, että me molemmat tykätään samanlaisesta taiteesta ja liikekielestä. Yhteistyö vaan toimi, ja se ei aina ole itsestään selvää!”

”Meidän ei tarvinnut puhua paljoa”, jatkaa Kert. ”Sen sijaan me tehtiin paljon, ja keskustelu oli tavallaan fyysistä. Se oli kiinnostavaa.”

”Me ei aloitettu tekemään pariakrobatiaa, vaan ylipäätään liikettä ja improvisaatiota. Kerthän oli base (akrobatiassa ”alahenkilö”) ja minä ilma-akrobaatti, ja sitten alettiin miettiä, miten näitä voitaisiin yhdistää. Siitä syntyi köyden ja pariakrobatian yhdistäminen”, Saana muistelee.

Teoksessa oli monta elementtiä, jotka piti kiinnostuksen yllä. En aina saanut kaiken tarkoituksesta kiinni, mutta katsoin koko esityksen keskittyneesti.
6.10.2022 Vantaa

Mikä teitä motivoi sirkustyöskentelyyn ja esiintymiseen?
“Yleisö. Kun joku tulee esityksen jälkeen kiittämään tai sanomaan, että esitys oli nostattanut tunteita tai ajatuksia. Kaikkein parasta on, jos saadaan meidän esityksellä ajatuksia pyörimään”, miettii Saana.

”Taiteen tulee myös kyseenalaistaa yhteiskuntaa”, jatkaa Kert. ”Jollakin tavalla heijastaa meneillään olevia asioita, antaa ja laajentaa näkökulmia. Teen tätä, koska jos näen jokin ongelman tai aiheen, tätä kautta minä voin tuoda sen esiin.”

”Taiteilijana pitää olla koko ajan kaikki anturit ylhäällä, mitä yhteiskunnassa ja mun ympärillä tapahtuu, että mä pystyn heijastelemaan sitä. Se on meidän työtä”, Saana toteaa.

En ymmärrä, miten esiintyjät pystyivät luottamaan toisiinsa ja itseensä niin paljon. Se oli häkellyttävää ja tavallaan pelottavaa.
7.10.2022 Hyvinkää

Mikä yhteisessä työskentelyssä on parasta?
”Se että ei ole yksin!” naurahtaa Saana. ”Olen tehnyt paljon sooloartistin töitä, ja se on todella yksinäistä. Kaikki pitää tehdä itse ja siinä on ihan yksin oman päänsä kanssa. Kun tekee toisen ihmisen kanssa töitä, pystyy jakamaan kaikki asiat toiselle.”

Saana kertoo tarinan, jossa Saanan ja Kertin harjoituksia seurannut ystävä oli kysynyt, miksi Saana ei sanallista tuntemuksiaan Kertille.

”Mutta enhän mä ikinä puhu köydelle!” nauraa Saana. ”Olin niin tottunut tekemään köyden kanssa töitä, enkä tietenkään koskaan selitä tuntemuksiani köydelle! Mutta pariakrobatian kauneus on siinä, että voi jutella toisen ihmisen kanssa, ja kertoa hänelle, miltä tuntuu.”

”Kyllä, yksin tekeminen on raskasta”, myötäilee Kert. ”Jos löydät lähellesi ihmisiä, jotka ovat halukkaita työskentelemään yhdessä ja joiden kanssa on helppo työskennellä, pidä heistä kiinni!”

Entä pahinta?
“Saana on todella huono lukemaan sosiaalisia tilanteita”, sanoo Kert ja molemmat nauravat. ”Hän saattaa sanoa ihan hölmöjä juttuja, ja joskus se voi olla ärsyttävää.”

”Jos molemmilla on huono päivä, tai molemmilla on nälkä samaan aikaan, työskentelystä ei tule yhtään mitään”, Saana sanoo.

”Tämän olemme todellakin oppineet”, Kert toteaa. ”Jos tulee riitaa, se ei olekaan se juttu. Meillä on vaan nälkä tai emme ole pitäneet taukoja. Syödään ensin, jatketaan sitten!”

Alko jännittää itekki ku katteli niitä voltteja!
26.9.2022 Sastamala

Miten te autatte toisianne jaksamaan tässä työssä?
“Kysellään paljon, mitä sulle kuuluu, tai miltä sun keho tuntuu tänään. Yritetään kuunnella toista”, Saana sanoo.

”On tärkeätä myös ymmärtää, mitkä ovat omat ja toisen vahvuudet ja käyttää niitä työssä”, toteaa Kert.

Onko koskaan tuntunut siltä, että nyt tämä oli tässä ja teenkin jotain muuta?
“Jaa että lopettaa sirkuksen tekeminen?” kysyy Saana silmät pyöreinä. “Ei.” Vastaus on melkein kauhistunut.

Hetken kuluttua hän jatkaa: ”Tietysti on joskus sellaisia päiviä, kun työ on raskasta, niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja niissä pienissä hetkissä saattaa tulla mieleen, että miksi teen tätä ja minkä takia laitan itseni käymään läpi tämän kaiken työmäärän. Miksi laitan kehoni näin koville. Mieleni näin koville. Mutta ne ovat kovin lyhyitä hetkiä, ja liittyvät hetkiin, jolloin on paljon stressiä ja kuormitusta, esimerkiksi ennen ensi-iltaa. Tilanne korjaantuu kuitenkin, kun asiat rullaavat eteenpäin.”

”Kyse ei ole siitä, että vihaisit sirkusta, mutta on päiviä, jolloin on itseluottamuksen puutetta”, miettii Kert. ”Kehossa tuntuu pahalta, mieli on maassa ja on yksinäinen olo. On normaalia, että tuollaisina hetkinä miettii, miksi tätä tekee. Mutta kai kaikissa ammateissa tulee sellaisia hetkiä. Luulee, että ruoho on vihreämpää jossain muualla.”

Kokemus oli inspiroiva ja tunteita herättävä. Innostuin sirkuksesta ja haluan oppia lisää!
29.9.2022 Ylöjärvi

Onko jotain neuvoa nuorelle, joka miettii, viitsiikö tänään lähteä treeneihin?
“Jos sirkus on se juttu, mistä saat nautintoa ja haluat tehdä sitä, niin vaikka joinakin päivinä se on raskasta, niin kun sinne treenisaliin pääsee, niin mieli muuttuu positiiviseksi”, kannustaa Saana.

Kert nostaa esiin sinnikkyyden tärkeyden ihan kaikessa: ”Minun olisi pitänyt opiskella enemmän matematiikkaa ja fysiikkaa. Koulussa ajattelin, etten tarvitse niitä, ettei fysiikan laeista ole minulle mitään hyötyä, mutta nyt käytän niitä joka kerta, kun pystytän trusseja.”

Ei kokemusta pysty laitaa sanoihin. Se oli aivan ihmeelinen ja kokemus, jonka muistan koko elämäni aiakana.
5.10.2022 Helsinki

Millaisia tulevaisuuden haaveita teillä on?

”Me halutaan kasvattaa meidän sirkusta. Halutaan palkata muita sirkustaitelijoita tekemään töitä isomman ryhmän kanssa. Se avaa meille paljon mahdollisuuksia, jos saadaan isompi tiimi lavalle”, haaveilee Saana.

”Meillä voisi olla useampi show kiertämässä. Eri tiimejä, sirkusteltta, teatteri…” jatkaa Kert.

”Haluamme kasvattaa Balttian sirkuskenttää”, sanoo Saana päättäväisesti.

Taidetestaajat-esityksiin kuuluu esityksen jälkeen myös keskustelu nuorten katsojien kanssa. Onko joku kysymys, mikä on jäänyt erityisesti mieleen?

”Aina tulee kysymys, sattuuko hiuksista roikunta”, kertoo Saana. ”Hauskin kysymys on ollut, onko sirkus hyvää? Se on mielenkiintoinen kysymys – miltä sirkus maistuu? Hieltä. Vai tuntuuko se hyvältä?”

Taidetestaajat on kulttuurikasvatusohjelma, jota on toteutettu vuodesta 2017 lähtien koko Suomessa. Ohjelmassa joka vuosi Suomen kaikki kahdeksasluokkalaiset – noin 60 000 nuorta ja heidän noin 5 000 opettajaansa – pääsevät vierailulle yhteen tai kahteen taidekohteeseen. Sorin Sirkus on mukana Taidetestaajien vierailukohteena nyt toista kertaa.

Taidetestaajat-ohjelmaan sekä siihen kuuluviin esityksiin voit tutustua täällä.
Jutun lainaukset ovat oppilaiden palautteesta Virtahepo esityksestä. Kaikki palautteet löydät täältä.
Katso myös Virtahevon etkovideo sekä perustiedot esityksestä Sorin Sirkuksen kotisivuilta.
Virtahevon kaikille avoin esitys Sorin Sirkuksella pe 14.10. klo 19. Liput Lippupiste.fi

Esitys oli hieman omituinen, mutta samalla mielenkiintoisen hauska.
8.10.2022 Helsinki

Dreams met in Oslo

Sometimes some random dreams can come true.

A Swedish choreographer Alexander Ekman made A Swan Lake for the Norwegian National Ballet 2014. He had had a dream to put dancers to dance in the water and so he did.

Norwegian National Ballet A Swan Lake by Alexander Ekman. Photo Erik Berg

I had seen some flashes about the performance in social media feeds a few times and thought I would love to see it. That happened again at the end of May.

The stars were now in the right position. I went to the Norwegian National Ballet’s website (why?) and realized they have performances about A Swan Lake in June (not so often – they have had performance series about that ballet only three times since 2014). All performances were sold out (where do I get “the key”?) The Finnish Theater & Dance + Circus magazine promised to take a review from me (me happy!). The Norwegian National Ballet said welcome (thank you!). The Baltic Airlines had summer sale and straight flights from Tampere to Oslo (this is not an advertisement) just in right time for me (I was able to take some days off after Education management summer seminar and Circus Pedagogy – The Future of Creative Education -conference, look at my previous post).

And all this happened like in one day (Wou!).

So I was lucky and happy to spend my time in Oslo from Monday noon to Wednesday morning.

I was totally amazed and fell in love with the Norwegian Opera house (I thought what ever will happen inside, my travel was worth only to see the building), I was amused and touched by A Swan Lake (rarely want to yell “don’t stop” after the first act) and I was grateful and had fun talking with two dancers, Aarne Kristian Ruutu (yes, he is originally from Finland) and Nae Nishimura, and communication and community contact  Lene Jacobsen (I think I have never laughed so much making an interview). Extra thanks to wonderful Oda Tømte, who organized everything and took me behind the stage.

I also saw the interval twice… (Ekman has truly put the artists to work, some of them also during the interval among the audience in the foyer)

When Lene Jacobsen said that when she meets the visitors who are interested in and thrilled about their house and work, it reminds her how great place she works in, I remembered I am fortunate to think the same way of my own workplace Sorin Sirkus.

Nae Nishimura told that she at first heard about A Swan Lake and it’s water scene (in the second act there is 5000 liters water in the stage) while she was still studying in Australia. She was a classical ballerina at the other side of the world, and she thought that it will never happen, but it would be a dream to dance in that ballet.

Nae Nishimura as the white swan with Melissa Hough as the black swan. Photo Erik Berg

Now she described her feelings at the end of A Swan Lake: “I close my eyes. I am really tired at that point. A few seconds later I open my eyes and I see the line of the lighting and hear everybody’s deep breathing and the rain drops on the water. And I think, oh my god, we did it. It comes like a ritual feeling. It is touchy moment.”

There was a silent moment in the joyful discussion. “That’s beautiful”, said Aarne Ruutu, who left Finland 21 years ago for dancing in Oslo and have had many of his dream roles come true there.

I looked these brilliant dancers and thought about audience faces a day before after the ballet.

I think this is why to do art – whether is it dance, music, theatre… or circus.

Sometimes, some random dreams can come true.

A peaceful moment in a speedy performance. Photo Erik Berg

PS.
I also went nuts about Oslo’s main library (felt like Alice in Wonderland), get scared in Munch Museum (not really for the serious guards, but the first step in Munch & Satyricon black room) and wondered the new architecture around Bjørvika and Sørenga.

My review about A Swan Lake will be in Theater & Dance + Circus Magazine in September.
You can read an interview with Ruutu and Nishimura from the Kulttuuritoimitus.fi
Also some thoughts about Oslo in “Best at the Moment” in Kulttuuritoimitus.fi

Read more about Norwegian National Opera and Ballet and look the document of making A Swan Lake.
Trailer of A Swan Lake is here and a short water scene by Medici.tv Facebook here.

Ai mikä ”carte blance” -fiilis?

”Tutkimukset osoittavat, että elämykset tekevät ihmisen onnellisemmaksi kuin tavaroiden ostelu.”
Terhi-Anna Wilska, kulutustutkija ja sosiologian professori, Jyväskylän yliopisto HS 17.3.2022

Istuin eilen aamulla auringonpaisteessa ja luin Helsingin Sanomista juttua kuluttamisesta. Kulutustutkija Terhi-Anna Wilska nostaa erilaiset elämykset kärkeen onnellisuuden näkökulmasta.

”Esimerkiksi teatteri-ilta voi tuoda ihmiselle mielihyvää kolmessa eri vaiheessa. Ensin onnellisuuden tunnetta nostattaa kivan illan suunnittelu, sitten itse kokemus. Kolmanneksi iloa tuottaa elämyksen muisteleminen.”

Mitä minulle tapahtuu oikeasti: hankin liput viime tipassa, jos satun niitä enää siinä vaiheessa saamaan. Kiire tulee joka tapauksessa. Toivon, että auto ei jäänyt sakkopaikalle. Joskus esitys on (oikein) hyvä, joskus tutkin kiinnostuneempana mahdollisen lavastuksen yksityiskohtia tai valon suuntia kuin ihmisten tekemisiä. Pakko myöntää, että pari kertaa olen poistunut hiljaa väliajalta.

Jos kyse on tanssista ja olen töissä (teen siis kritiikkiä) kirjoitan hajanaista ajatuksen virtaa ja ihan varmasti istun esityksen loppuun saakka.

rauha kaikessa, liikkeen suhina
lattian käyttö
vaivattomuus
yhtäaikaisuus pitää hienosti

Joskus tulee myös painokelvotonta tekstiä. Vuosia sitten unohdin ison kauniin käsiohjelman tapahtumapaikan tuolille, kun puin ulkovaatteita. Se katosi siitä, välissä aika kovasanaiset muistiinpanoni. Vieläkin poskia kuumottaa, vaikka en edes muista, mistä esityksestä oli kyse!

Elämyksen muisteleminen? Tuottaako iloa itse esitys vai siihen liittyneet muut asiat? Se, kenen kanssa olit, tai esityksen synnyttämä tunne?

Bergen, Norja, yli viisitoista vuotta sitten. Nykytanssiryhmä Carte Blanche ja Ina Christel Johannessenin koreografia. Ei, itse asiassa en osaa enää kertoa mitään esityksestä. Mutta koska oli mahdollisuus, kävin katsomassa sen kaksi kertaa! Olin hyvin innoissani, sen muistan.

”Uusi tavara ilahduttaa hetken, mutta onni haihtuu äkkiä. Elämysten tuoma mielihyvä on pitkäkestoista, ja parantaa siksi hyvinvointia.” HS 17.3.2022

Aamukahvia juodessani mietin, miten määritellään elämys tai pitkäkestoinen mielihyvä. Mietin, miten asiaa on tutkittu. Komppaan myös Helsingin Sanomien juttua kommentoinutta herraa, joka selvästi ahkerana puutöiden taitajana haastaa tavaran ja elämyksen vertaamista: ”Yhdestä kakkukahvista on iloa 15 minuuttia, korkeintaan sen päivän. Hyvästä taltasta on loppuiäksi.” Ei siis ihan niin yksinkertaista!

Esityksistä ja elämyksistäkin voi tulla ihan vaan tavallista paahtoleipää. Jotain sellaista, mikä ei innosta, minkä unohtaa saman tien. Tänä aamuna eksyin Hyde Hytin juttuun TINFO-blogissa. Hän viittaa toiseen Helsingin Sanomien juttuun: ”Melbournen yliopiston sosiaalipsykologian apulaisprofessori Brock Bastian on tuoreessa tutkimuksessaan todennut, että evoluutio eli lajinkehitys ei tarvitse onnellisuutta mihinkään.” Hytti pohtii, voiko kirjan lukeminen tai teatteriesityksen katsominen tehdä onnelliseksi?

Wilskan mukaan voi (paitsi jos ostaa kirjan, onko se tavara?). Minä jatkan erilaisissa esityksissä käymistä (olen myös hurahtanut äänikirjoihin). Aina välillä syntyy huikea ”carte blance” -fiilis, se innostus.

Kun näyttämöllä on tuttuja ihmisiä, mielen valtaa vähintään lämpö ja myötäinto. Nekin edistävät omaa hyvinvointia (CoPassion-tutkimus). Tänä viikonloppuna hellin itseäni Akropattien Muiat-esityksessä. Ehkä myös innostun! Tervetuloa mukaan!